Vuonna 2016 kuutoskaupungeissa oli 109 614 toimeentulotukea saanutta kotitaloutta, joissa oli 165 034 henkilöä. Tukea saaneiden kotitalouksien ja henkilöiden lukumäärä kasvoi edellisvuodesta pääkaupunkiseudulla, mutta kääntyi laskuun Turussa ja Oulussa. Tampereella tukea saaneiden kotitalouksien määrä säilyi lähes ennallaan ja henkilöiden määrä väheni hieman. Toimeentulotukea saaneista kotitalouksista 90,7 prosenttia sai perustoimeentulotukea, 42,5 prosenttia täydentävää toimeentulotukea ja 10,2 prosenttia ehkäisevää toimeentulotukea.

Toimeentulotukea saaneista kotitalouksista kolme neljästä oli yksin asuvia, joista enemmistö yksin asuvia miehiä. Lapsiperheitä oli tuensaajista noin viidennes. Lapsiväestöstä toimeentulotukea saaneeseen kotitalouteen kuului 13,8 prosenttia, mikä oli yli 4 prosenttiyksikköä enemmän kuin 18 vuotta täyttäneiden toimeentulotuen saajien väestöosuus.

Toimeentulotuki on lähtökohtaisesti tarkoitettu avuksi tilapäisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Toimeentulotuen luonne on kuitenkin muuttunut ja yhä suurempi osuus tuensaajista tarvitsee pitkäaikaista tukea. Pitkäaikaista eli 10–12 kuukautta tukea saaneiden osuus oli kuutoskaupungeissa keskimäärin 35,6 prosenttia. Osuus oli suurin Helsingissä ja Vantaalla. Uusia tuensaajia oli 32,1 prosenttia tukea saaneista kotitalouksista eli suunnilleen saman verran kuin edellisvuonna.

Toimeentulotuen kokonaiskustannukset laskivat vuonna 2016 edellisvuoteen verrattuna kaikissa kuutoskaupungeissa lukuun ottamatta Vantaata, jossa ne nousivat prosentin. Kustannukset vähenivät Oulussa 4,6 prosenttia, Helsingissä ja Espoossa kummassakin 2,5 prosenttia, Turussa 1,2 prosenttia ja Tampereella prosentin.

Perustoimeentulotuen osuus kustannuksista oli 82,7 prosenttia. Täydentävän toimeentulotuen osuus oli 7,3 prosenttia. Täydentävän toimeentulotuen avulla voidaan ottaa huomioon hakijan erityiset tarpeet ja olosuhteet. Varsinkin eri syistä pitkään toimeentulotuen varassa elävillä on yleensä tarpeellisia elinkustannuksia, joihin toimeentulotuen perusosa on riittämätön. Ehkäisevän toimeentulotuen osuus kokonaiskustannuksista oli keskimäärin 2,3 prosenttia.

Toimeentulotuen vuosikustannukset tukea saanutta kotitaloutta kohden olivat kuutoskaupungeissa keskimäärin 3 186 euroa ja tuesta osalliseksi tullutta henkilöä kohden 2 116 euroa vuonna 2016. Toimeentulotuen kustannukset ovat pääkaupunkiseudun kunnissa muuta Kuusikkoa korkeammat. Selittäviä tekijöitä ovat pitkäaikaista tukea saavien kasvava osuus tuensaajista, tulottomien lukumäärä sekä korkeammat asumiskustannukset.

Heikko taloustilanne on lisännyt paitsi työttömien määrää, myös työttömyyden kestoa ja samalla toimeentulotukea tarvitsevien lukumäärä on kasvanut. Vaikka työttömien määrä kääntyi usean vuoden kasvun jälkeen laskuun kaikissa kuutoskaupungeissa vuonna 2016, oli työttömyysaste silti selvästi korkeampi kuin vuosien 2008 – 2009 taantumassa. Kuutoskaupunkien toimeentulotuen saajista 56,7 prosenttia oli työttömiä. Riski joutua toimeentulotuen tarpeeseen kohdistuu nimenomaan vähimmäisetuuksien varassa eläviin. Työmarkkinatukea tai työttömyysturvan peruspäivärahaa sai 39,6 prosenttia toimeentulotuen saajista, kun työttömyysturvan ansiosidonnaista päivärahaa sai vain 2,0 prosenttia. Lisäksi on kasvanut niiden työttömien määrä, joiden työmarkkinatuen maksu estyy työttömyysturvan estävän lausunnon vuoksi. Tulottomia oli kaikista toimeentulotuen saajista 13,5 prosenttia ja alle 25-vuotiaista tuensaajista lähes neljännes.

Perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksatus siirtyivät kunnilta Kelalle vuoden 2017 alussa, mikä on muuttanut etuuskäsittelyn ja aikuissosiaalityön organisointia kunnissa. Etuuskäsittelijöiden vakanssien määrä on kaikissa kunnissa vähentynyt Kela-siirtoa edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna. Koska täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki ovat muutoksen jälkeenkin kuntien vastuulla, kuuluu etuuskäsittely edelleen aikuissosiaalityön tehtäviin.